24.1.2015 - ANNELI - Haapamäen Suoja, Keuruu

tapsukka.kuvat.fi

Iloista mieltä, - unta ja rakkauskirjettä…

Lauantai-illan keikka suuntautui perinteitä tihkuvalle Haapamäen Suojalle Keuruulle suosikki tyttöni Annelin sekä hänen Recados yhtyeensä keikalle. Suoja on kaiken kaikkiaan varsin hieno tanssipaikka jossa on viihtyisät puitteet tanssi-illalle, – ja tunnelma, jossa ainakin ajatuksissa voi palatata jonnekin aina tuonne 50 -60 – luvulle saakka, ehkä jopa vieläkin kauemmaksi. Minussa herättää myös suurta ihailua Suojan hirsirakennuksen hienosti veistetyt yksityiskohdat jne… hieno paikka! :-))))

Mutta ne valot!

Mutta näistä kaikista kehuista huolimatta ne esiintymislavan valot harmittaa, ei kehtaa edes ääneen mainita mitä mieltä niistä olen valokuvaajana, ja miksi ei muutoinkin. Vastaavia valoja ei ole nähty sitten monen vuoden takaisen Kuikan lavan valojen jälkeen. Talon pitäjien kannattais kokeilla ehdottomasti valaisimissa toisenlaisia valosävyjä että myös nämä rakennusta vastaavan ajan kuvaa olevat lavan taustan puuaiheet näyttäisivät vihreiltä, eikä nykyiseltä punaoranssilta kuten eilen... :-( 

Aikataulut hyvin kohdallaan…

Suojan tanssiaikataulu on varsin hyvin kohdallaan. Tanssit alkavat tavallisesti kuten eilen orkesterin aloittaessa soitannan jo kahdeksalta. Aikataulun mukaan Recadosin parin setin jälkeen kymmeneltä saimme myös illan solistin Annelin lauteille. 

Annelin aloituksena kuulimme kappaleen ”ne na na na” ja parinaan vanhan kunnon foksi kappaleen ”mustat silmät”. Settiä jatkettiin kappaleilla ”mikä sun nimi on”, ”seitsemäs taivas”, ”ilta Skanssissa sekä toisena valssina kuullun ”rantakoivun alla”...

"Autotyttö" lauteilla ja unissa…

"Autotyttö" lauteilla:

Seuraavana oli vuorossa kaikkiin kunnon tansseihin kuuluvat humpat ekaksi ”kaksi kolpakkoa” sekä parinaan tutusti kuultu ”autotyttö”. Lauteilla ”autotyttö” meni tyylillä, kuten on Annelilta totuttu kuulemaan. Kuten tuosta yllä olevasta väliotsikosta voi päätellä ei ”autotyttö” tässä tarinassa jäänyt ainoataan illan keikkaan vaan ”autotyttö” oli ennättänyt huristella myös tämän kirjoittajan uniin saakka…

"Autotyttö" unissa:

Tähän väliin taidan kertoa parin viikon takaisen uneni silloisesta unen ”autotytöstä”: 

Unessa oli meneillään, ehkä juuri loppumassa jonkin konsertin tapainen yleisötilaisuus. Olimme istuneet vaimoni Kisun kanssa jossakin takarivin irtotuoleilla. Anneli oli myös paikalla ja saapui kohta kävellen salin edestä penkkirivien välissä ollutta käytävää myöten luoksemme sanoen, ”olen juuri lähdössä tuletteko minua saattamaan?” Lähdimme Annelin mukaan. Annelin kullanruskea "ässä" näkyi olevan parkissa, mutta se oli ajettu jotenkin hassusti etuperin pieneen nurmiluiskaan varsinaisen parkkipaikan kupeeseen auton ollessa samalla etuosastaan lähes luiskan alaosassa olevassa kohtalaisen kokoisessa kivessä kiinni.

Mutta mikä hassua saavutuamme auton vieraeen auto oli muuttunut jotenkin omituisen näköiseksi verrattuna siihen kuten sen kuuluisi olla. Tuolloin aluksi kun näimme auton se oli vielä kaikin puolin kuten "ässän" olla kuuluu. Viereen tultaessa auton pyörät näkyivät myös ylhäältä päin ja auton kori oli pelkästään niin sanottu pohjalevy. Näiden lisäksi autossa oli jonkinlainen ohjauspyörä sekä keulassa pienikokoinen alumiinin värinen moottori, joka oli ajettuna melkein siihen aiemmin mainittua kiveä vasten, ainoastaan muutaman sentin etäisyydelle kivestä. Tuumasin Annelille, ”onneksi ei ole osunut tuohon kiveen eikä öljypohja ole mennyt rikki.”

Anneli istahti ”riisutun” autonsa puikkoihin pakittaen autoaan oikein kunnon vauhdilla yrittäessä autoa pois luiskasta jolloin se osui takaosasta rysähtäen penkan yläreunalla olleeseen toiseen kiveen. Siinä rytäkässä takapuskuri putosi pois paikoiltaan. Toisaalta mistähän lienee se kivi nyt siihen yhtä äkkiä oli tupsahtanut, ei sitä meidän tulomme aikaan siinä vielä näkynyt?

Kaikesta tuosta huolimatta hetken päästä Anneli oli kuitenkin jo parkkipaikalla ja ryhtyi laittamaan paikoilleen äsken autostaan pudonnutta puskuria ja edelleen kas kummaa Annelin auto olikin muuttunut yks kaks linja-autoksi, eikä sitä äskeistä "ässää" näkynyt mailla halmeilla. Sitä en muista mitä Anneli sanoi puskuria paikoilleen asetellessa mutta sai sen joka tapauksessa näppärästi paikoilleen. Puskuri oli jotenkin kiinni ainoastaan kolmella linja-auton takaosassa olevassa pienissä kouluissa joten puskuria ei tarvinnut kuin vain ripustaa takaisin koukkuihin.

Jonkin ajan jälkeen olimme ison hallin edessä tasaisella asfalttikentällä. Asfalttikenttä oli oletettavasti se sama edellä mainittu parkkipaikka jonka luiskaan Anneli oli aikoinaan ”ässänsä” parkkeerannut. Vain pieni hetki kun Anneli oli ehtinyt nousta jo tuohon kentällä olleeseen linja-auton rattiin, aikoen lähteä autoaan ajamaan. Mutta se ei onnistunut kun suoraan auton edessä näkyi olleen jokin iso monttu.

Anneli poistui autosta kuskin puolelta ovesta ja läksi kiertämään syystä tai toisesta auton takana muutaman kymmenen metrin päässä ollutta suurilla lasipinnoilla varustettua huoltohallia, tai jotain muuta vastaavaa hallia. Lasisen hallin lävitse näkyi kun Anneli vilahteli jossakin siellä hallin takana. Oletin Annelin saapuvan ovista kookkaan hallin lävitse takaisin autolle, rientäen halliin häntä vastaan mutta Anneli olikin jo sinä aikana ennättänyt kipaista kiertäen takaisin linja-auton luokse. Itse en ennättänyt enää paikalle kun Annelin oli jo täydessä vauhdissa ajaen kuuleman mukaan jonnekin seuraavaan paikkaan. Ja mitä ihmettä siitä aiemmin linja-auton edessä olleesta montusta ei ollut enää tietoakaan!

Anneli poistui paikalta vauhdilla jotain kuusikon halki johtavaa soratietä myöten tien vain perässä pöllytessä. Muistan että unessa minua jäi suuresti harmittamaan kun Anneli oli poistunut paikalta sen verran pikaisesti että ne tärkeät Annelin lähtöhailit jäi tällä kertaa saamatta, ja siihen taisin jo herätä… ;-)

Tuohon uneen liittyi vielä joitakin muttereiden vääntöön tarvittavia hylsyjä joita pyöri pitkin linja-auton lattiaa mutta niiden merkitystä tai tehtävää en ymmärtänyt. Jokin hylsy pyöri myös auton alla. ;-)

Tämä oli vain unta, mutta sellainen ”autotyttö” tällä kertaa! :-) :-)

Hiljainen ajatus kävi toteen…

Tämän pitkän uni tarina jälkeen on hyvä palata takaisin eilisillan keikkaan. Lähdetään alusta ja palataan tulomatkaan Haapamäelle. Minulla on keikkamatkoilla tapana joidenkin levyjen lisäksi silloin tällöin kuunnella myös radiota, ja tuolloin lähinnä Radio Suomea. Tulo matkalle sattui ohjelma sekahaku. Ohjelmassa soitetaan pienten juontojen lisäksi toiveina tulleita tanssikappaleita. Yhtenä noista kappaleita kuulimme jo tuolta yhdentoista vuoden takaa myös Annelin kesäillanvalssi ohjelmassa esittämän tangon ”kriminal tango”… ajaessa mietin että se olisi kiva kuulla myös nykyään Annelin ohjelmistossa… 

Liekö jonkinlaista telepatiaa vai muutoin vain hauskaa sattumaa mutta Annelin ohjelmistossa oli eilen tangot, ja kas kummaa ensimmäisenä tangona tuo minun hiljainen toiveeni ”kriminal tango”! :-)

Ohjelmaan oli toivottu myös meille tuttuakin tutumpaa "janbalayaa". Juontaja pohti ohjelmassa että siitä kappaleesta ei löydy kuuntelijan toivomaa jotain naisten esittämää taannoista versiota. Hän muisteli että ainakin Anitta Mattila on kysestä kappaletta keikoilla esittänyt, mutta levylle asti se ei ole päätynyt? Olisikohan muka näin, eipä taida olla... mutta se on jo eri tarina. :-)  

Anneli 2004: "kriminal tango"

"Kriminal tango” sai parikseen niin ikään Anneli ja Recadosin ensi esityksenä kuullun tangon "soi maininki hiljainen”. Ensimmäisellä setillä kuulimme vielä lisäksi kappaleet ekana makeen Mikon kitara revittelyn säestämän Annelin ja Dannyn dueton ”kotiviini”. Teille kaikille voin kertoa jotka ette ole vielä tätä kuulleet Annelin ja Dannyn duettona olette jääneet paljolta paitsi, se on sen verran makee tulkinta jossa se alkuperäinen, anteeksi vaan lälly versio jää kauaksi hopealle! Kannattaa käydä keikoilla tsekkaamassa! :-)

Saija Varjus: "soi maininki hiljainen"

Toiselle setille…

Vartin jälkeen saimme Annelin ja pojat takaisin lavalle, kellon näyttäessä yhtätoista. Aloituskappaleena kuulimme tutun ikivihreän tuolta Ranskan malta ”kuolleet lehdet”. Seuraavaksi oli vuorossa kappaleet ”syntinen koi”, ”villi varsa” sekä toisana sambana kuultu Madonnan ”la isla bonita”…

”Armin” ja ”Dannyn” vuoro…

Seuraavana oli ”Armin” ja ”Dannyn” vuoro astua esiin duetto kappaleessaan ”tahdon olla sulle hyvin hellä”. Kaiken kivan omien sanoitusten lisäksi Armi sai Dannylta tavan mukaan pienen lahjan, tällä kertaa pienen kirjelappusen. Kappaleen jälkeen Anneli kertoi lapun sanoman meille kaikille. Anneli: ”Hän antoi mulle kirjeen tässä. Annelille, kyllä sää oot vain niin fantsu kimma että ei mitään rajaa. Jos uskaltaisin pyytäisin kyllä treffeille, ja ties mitä”... Annelin hauskaa naurua! Anneli jatkoi, ”oon niin tykästynyt. Sua en, vaikka haluaisit en jätä ikinä. Piirsin kuvankin meistä, sori mutta en osaa piirtää kuin kummituksia ja tikku-ukkoja… iloisia abloodeja, jonka sekaan Anneli vielä jatkoi viittilöiden Jarkon suuntaan, ”eikö ookkin ihana mies… rakkauskirjeitä, nyt minä sellaisen sain!” :-)

”Mä lähden stadiin”…

Tämän kauniin hyvälle ystävälle kuullun rakkaudenosoituksen jälkeen keikkaa jatkettiin edelleen Annelin ja Jarkon hienolla duetolla, kappaleella ”mä lähden stadiin”. Kuulimme vielä lisäksi kappaleet ”nousevan auringon talo”, sekä todella pitkästä aikaa kappaleen Annelin ekalta levyltä sekä keikoilla paljon toivotun ”ethän mee”, ja edelleen kappaleet, nyt illan keikalla toivotut rokit ”great balls of fire” sekä “saappaat ampuu lujaa”, kappale joka päätti samalla toisen setin… Ei päästetty Annelia eilenkään noin helpolla vaan kansa vaati yhä lisää!

Encorena kuulimme vielä lisäksi kappaleet ”suojaan” sekä Annelin osalta keikka illan päätteeksi todella kauniin niin ikään Annelin ja Jarkon duettona esittämän ”kertokaa se hänelle”, Wauu...

Keikka täynnä iloista mieltä! Tapsukka kiittää, kiitos Anneli, palaamme jälleen! :-)

Tapsukka :-)