23.5.2015 - ANNELI - Ämyri, Somerniemi

tapaukka.kuvat.fi

VILPOISAA ÄMYRIN AVAJAISISSA:

Raekuuroja matkalla?

Kevätkesä on jo aika pitkällä joten nämä mainiot kesälavat avaavat jo pikkuhiljaa oviaan. Eilen oli avaus vuorossa Ämyrin tanssilava Somerniemessä. Eipä silti, kovin oli kylmä keli kesälavan avajaisillaksi, mutta minkäs sille kelille nyt mahtaa. Lämpötila oli keikan alkaessa jotain kuusi astetta. Kylmästä kelistä kertonee myös osaltaaan menomatkalla vähän ennen Ämyriä jossa tienpinta oli kauttaaltaan sateen kastelema. Kenties jonkin aiemman raekuuron jäljiltä? Kerrotun mukaan myös Ämyrin tanssilavan seudulla oli aiemmin iltapäivällä ollut pieni raekuuro… :-(( 

Perillä Ämyrissä... 

Ämyrin perinteikäs tanssilava on hyvin perinteinen ja arvaten samalla yksi kookkaimmista kesälavoistamme. Lava on edelleen ilman mitään lämmitys tai jäähdytys systeemejä, joita pikkuhiljaa näkyy myös kesälavoille rakennetun. Eilisen oloisella vilpoisalla kelillä pieni lisälämpö ei olisi ollut ollenkaan pahitteksi. Lavalla oli muutoin varsin hyvä tunnelma ja tanssikanasa nautti olostaan. Ilokseni voin myös todeta että muutamissa paikoissa harmina olevat känniset loistavat Ämyrissä tyystin poissaolollaan, ja hyvä niin, siitä pisteet Ämyrille!

Sitten viimenäkemän esiintymislavan yläpuolelle on rakennettu mustasta akustiikkalevyistä siisti lippakatos rajaamaan kivasti tilaa ja uskoakseni myös omalta osaltaan parantamaan paikan akustiikkaa. Tämän lisäksi lavan taakse aiempaa lataseinää vasten oli ripustettu tumma verho, sekä verhon yläpuolelle pitkä rivi värikkäitä tunnelmavaloja. Mainittakoon että lavan artisti – ja orkesteritilat ovat suhteellisen uudet ja varsin asialliset! 

Sopivan väljä matka-aikataulu…

Palatkaamme vielä tuonne tulomatkalle... Olimme liikkeellä vanhalla tutulla kolmihenkisellä faniporukalla Tarja, Martti ja Tapsukka eli allekirjoittanut. Menomatkalle olimme laatineet sopivan väljän aikataulun, joten mitään kiirettä ei tarvinnut matkalla pitää. Olimme perillä Ämyrissä jo hivenen ennen tanssien alkua noin kahdeksan kieppeillä… 

Perille saavuttua ekaksi piti rientää kuten on tapana kahvikupposelle ja heti kohta menimme katselamaan minkälaista meininkinä löytyy tanssiparketin puolella, jossa Recados veti ensimmäistä osuuttaan jo täyttä päätä, ja samalla näkyi myös Annelikin pyörähtelevän lavalla tanssi partnerinsa matkassa varsin kepein askelin. Eipä aikaakaan kun Anneli käväisi meitä tervehtimässä lavan edustalla… :-)) 

Ämyrin ilta naisenergian voimalla...

Illan musiikista vastasivat Anneli Mattilan & Recadosin lisäksi Eija Kantola oman Omega orkesterinsa kanssa. Toisin sanoen illan solisteina olivat jo 35 vuotta tanssikeikkoja kierrellyt kokenut tanssittaja, vuoden 1992 tangokuningatar Eija Kantola sekä nuorempaa tanssittajakaarta edustanut "meidän" pirteä suosikkimme Anneli Mattila. Joten tasokkaasta naisenergiasta ei ollut ainakaan puutetta!! :-))

"Korvat ovat sitä varten...";-))

Naisista Anneli oli ensimmäisenä esiintymis vuorossa. Saimme Annelin lavalle jo hyvissä ajoin puolikymmeneltä, ja hyvä näin! Anneli asteli lavalle vauhdilla reippain askelin kuten olemme Annelilta vuosien varrella tottuneet näkemään. Annelin aloituskappaleena oli tuttu ”suojaan”, sekä edelleen kappaleet ”tanssin päivät, tanssi yöt” sekä seuraavaksi lavan edustalla häärineelle jollekkin pikku pojalle omistettu Vaya Con Dios kappale ”don’t cry for louie”… tuosta lavan edustalla olleesta lippalakkipäisestä pojasta tuli eittämättä mieleen, kuka lie olikaan, vanha "viisaus", - "korvat ovat sitä vasten ettei lakki putoa silmille"... heh hee..! ;-))

Reipasta humppaa…

Keikkaa jatkettiin humppakappaleilla ”kaksi kolpakkoa”… ”ja tänä iltana Pertti ei ota yhtään”, lohkaisi Anneli vielä kappale esittelynsä perään, vilkaisten samalla hauskan ilmeen vääntänyttä Perttiä kohden, ansaiten tuosta sanonnasata lavan edustan hilpeät naurut ja ablooditt vielä perään… Anneli on Anneli! ;-))

Toisena humppana kuulimme tämän Annelin ”oman" humpan, ”autotyttö”. Humppakappaleiden jälkeen oli vuorossa rumbaa “besame muсho” sekä tämän parinan kuultu rumba “tahdo tietää en”. Seuraavan oli vuorossa Annelin ja Dannyn duettokappale ”hits road jack” sekä tämän jälkeen kuultu vanha kunnon ”jambalaya”.

Rehtiä kilpasoitantaa…

Kuten Annelin ja Recadosin keikoilla kävijät varsin hyvin tietää kappale ”jambalaya” pitää sisällään Mikon ja Dannyn aivan hulvattoman soolokisan. Eli rehti kisa on aina rehti kisa, jota pojat korostavat jo ennen kappaletta kumartaen syvään ja tyylikkäästi toisilleen, hymm… niin, kohta se alkaa! Ja totta vie siinä soitettiin jälleen kerran eikä meinattu. Kappaleen soolo-osuuden ollessa hurjimmillaan, Anneli seurasi myös katseella poikain kisaa… katsoen hymyssä suin välilä oikealle, välillä vasemmalle, ja jälleen oikealle, pään pyöriessä kuin kiihkeässä tenniskisassa ikään... ;-))

”Oli vaivainen kissan ääni”…

Ja vielä palatakseni, tuohon ”jambalaya” kappaleeseen hivenen lisää. Kuten tunnettua kappaleen sanojen, …”sataman, kapakan villikissan, tuijottaa öisin unelmissaan”, eli tuon "villikissan" jälkeen Danny esittää joka kerta varsin ponnekkaasti oiken kunnon naukaisun, "miauuu...", tai jotain sinnepäin. Tällä kertaa Anneli ei millään malttanut olla tuota Dannyn naukaisua kommentoimatta… ”oli vaivainen kissan ääni” tuumi Anneli tuon naukaisun kuullessaan ;-)) Samalla "jambalaya" päätti Annelin osalta ensimmäisen setin… 

Anitta Mattila - "jambalaya"

Eija Kantola & Omega - keikkakuvissa

Eija Kantola & Omega…

Annelin ensimmäisen setin jälkeen oli Eija Kantolan vuoro saapua ensimmäiselle setilleen. Pitkäaikainen kokemus näkyi hänen varmassa esiintymisessä. Eija lauloi vakuuttavalla ammattitaidolla kuten olettaa sopi. Siitä huolimatta emme kovin kauaa jaksaneet lavan edessä seistä joten menimme hivenen sivummalle kuuntelemaan ja odottamaan Annelin toista settiä…

”Mitähän lienee ajatellut”…

Anneli aloitti toisen settinsä varsin tyylikkäästi vanhalla ikivihreällä ”kuolleet lehdet” jota seurasi Annen Annelille tekemä kappale ”syntinen koi”… ”mitähän lie ajatellut”, tuumi Anneli jälleen kerran tuosta Annen hänelle tekemästä kappaleesta? Joskus on tuosta samaa kysytty Annelta itseltään… ”kertoo tietysti Annelista itsestään, on Anne vastannut hyvin päättäväisesti! 

Välillä Anneli ennätti nostella takkinsa hihoja, kuin meille merkiksi... kohta se vasta alkaa!!... ;-)) 

Keikkaa jatkettiin kappaleilla ”villi varsa”, ”la isla bonita”, ”ihoissa on virtaa”, Annelin ja Dannyn maukkaalla duetto kappaleella "lähden stadiin", ja edelleen kappaleilla "käy uudelleen eiliseen” sekä toisena hitaana valssina, äärettömän kauniilla kappaleella ”viimeinen valssi”… kappale joka on Annelin mukaan ollut yksi hänen suosikeistaan jo pikkulapsesta saakka, jolloin hän sitä jo lauleskeli… pieni tauko... Anneli jatkoi tuumaillen, ”oli se kyllä kummallinen lasten laulu”…

”…kuinkas muuten kun koivukujalle”…

Seuraavana oli vuorossa ”ne na na na”, jonka jälkeen Anneli esitteli seuraavaa kappalettaan… ”seuraavassa piisissä mennään kesään ja kuinkas muuten kun koivukujalle”. Kuullun ”koivukuja” kappaleen jälkeen seurasikin jo Annelin osalta setin pari viimeistä kappaletta, joista aluksi eturivissä vieressäni olleelle Martille omistettu ”great balls of fire” sekä toisena rokkikappaleena mainio Beatles kappale ”i saw her standing there”…

”Nopeita kenkiä”, - ja Annelin upeaa tulkintaa…

Oman toisen osuutensa jälkeen Anneli kiitti yleisöään jonka jälkeen poistuinäpsäkästi lavalta... Mutta kuten olettaa saattaa, ei Annelia ”noin helpolla” sentään päästetty, vaan hänet taputettiin raikuvin abloodein takaisin lavalle... Annelin ensimmäisessä encore kappaleessa jatkettiin siitä mihin äsken jäätiin, eli rokilla jatkettiin edelleen nyt kappaleessa ”saappaat”… Anneli tuumatessa jo ennen kappalettaan, lisäten kappaleen nimen perään... "saappaat, nopeita kenkiä”…

Toisena encore kappaleena kuulimme Annelilta todella aivan upean tulkinnan kappaleesta ”vihreät niityt”… aivan kuin kaikki olisi pysähtynyt, keskittyneeet ainoastaan kuuntelemaan Annelin upeaa kappaletulkintaa… on se aika huima likka, toi Anneli! :-))

Tapsukka tarinoi - Ämyrin tansseissa 2011..

Tapsukka kiittää! :-))

............................................................................................................................................

OMA PIENI AIKAMATKA:

Petäjäveden vanha puukirkko...  Petäjäveden vanha puukirkko 2...  Maailmanperintökohteet...

Tarinan lopuksi palaan hetkeksi aina tuonne reilun viidenkymmenen vuoden taakse omalle pienelle aikamatkalle. Aikamatka ei liity millään tavoin näihin nykyajan kaikkajuttuihin, mutta kerrompahan tuon silti! Tuossa viikolla tein pienen muistelu matkan 1960 -luvulla olleeseen parivuotiseen asuinpitäjääni Petäjävedelle. Aluksi palasin aikamatkalla oman entisen kotitaloni Luikalan taannoiseen pihapiiriin. Tiesin toki jo aiemmin että kaikki tuonajan silloisen pientilan rakennukset ovat puretut jo aikoja sitten ja koko pihapiiri kasvaa nykyisin ties vaikka minkälaista puuta ja puskaa. Mutta muistot tuolta ajalta elävät vielä varsin kirkkaana mielessä... Alla olevassa kuvassa talomme pohjakaavio. Ylhäällä oleva kuva on viikolla otettu kännykyva Petäjäveden kauniista vanhasta puukirkosta... 

Vanha kirkko on Petäjäveden hieno ja arvokas maamerkki. Petäjävedellä asuessa koulun kevätjuhlan yhteyteen kuului myös käynti vanhassa kirkossa... Pohjakaavio kuvan mittakaava ei näytöllä välttämättä täsmää. Rakennuksella oli todellisuudessa pituutta 14 metriä. (pohjakaavio kuva = ote kirjoituksesta "lapsuudenajan tarinat")

Tapsukka edelleen:-))

10.5.2015 - ANNELI + Kenttäharmaat - sota-ajan lauluja - Poleeni Pieksämäki

tapsukka.kuvat.fi 

ÄITIENPÄIVÄKONSERTTI SOTA-AJAN LAULUJA…

Eturivi "makso mitä makso"…

Viimevuoden marraskuulla saimme tiedon että Annelin ja Kenttäharmaa yhtyeen yhtyeen toukokussa tulevaan Pieksämäen Poleenin äitienpäivä- hyväntekeväisyys konserttiin ovat liput jo hankittavissa. Heti samalta istumalta eikun lippujen ostoon! Tuossa vaiheessa oli vara vielä valita itselle sopivat paikat. Ja kuinka ollakkaan sain vielä liput eturiviin, eli kuten tavallisesti eturivi "makso mitä makso"! Ostamani liput olivat kahdesta äitienpäivänä olevasta konsertista siihen jälkimmäiseen, eli kello viideltä alkavaan konserttiin.  

Ennen konserttia emme varmuudella vielä tienneet mitähän kaikkea konsertti tulee meille tarjoamaan. Joka tapauksessa jotakin aivan uutta ja poikkeavaa noista varsin tutuista Anneli normikeikoista. Tiesimme tosin että Kenttäharmaat olivat teettäneet Annelille varta vasten uuden Lotta-asun ja toki pari kolme Annelin tulevaa kappaletta myös tiesimme… jännää? :-))

Anneli paras Lotta-tyttö…

Kenttäharmaa oli tehneet ehdottomasti oikean päätöksen valitessaan konserttinsa vierailevaksi Lotta-tyttö solistiksi nimenomaan Annelin. Eipä tule ainakaan minun mieleen toista henkilöä joka soveltuisi Lotta-tytön rooliin yhtä näpsäkästi kuin sievä ja pirtsakka Annelimme. Hyvä valinta, siitä onnittelut!

Ehkäpä tuon oikean Lotta-tytön löytäminen vahvistui heti jo alkuunsa, jos ei muuten niin Annelin Kenttäharmaalle soittaman eka puhelun vuoksi, ja heti tuon puhelun ensimmäisiin sanoihin, jotenkin näin… Anneli: ”lähetäänkö jo keikalle”! Se oli siinä!;-)) …Muuten, milloin otettais sota-ajan lauluja konsertti uusiksi, kun puvut ja kaikki ovat jo valmiina ja suomessa noita sopivia salejakin kyllä riittää, - Annelin keikkamyyjät nyt hereille! :-)) 

Konsertti kaksi kertaa täydelle salille...

Kenttäharmaan ja Annelin tarjoama äitienpäiväkonsertti sota-ajan lauluja oli täysi menestys. Menestyksestä kertoo vaikkapa kaksi täysin loppuun myytyä konsertti esitystä eli yhteensä lähes 700 myytyä pääsylippua, - ja hyvä niin! 

Esittämisen riemua... 

Sota-ajan lauluja konserttiin voi kuvailla vaikka seuraavasti: lämminhenkinen, tunteikas, ja samalla sangen viihdyttävä eikä vähiten vanhojen hyvien kappaleiden välissä kerrottujen hauskojen pikku tarinoiden vuoksi. Noista hauskoista tarinoista vastasi pääasiassa orkesterin solistina toiminut Marko Lyyra joka olikin varsinainen juttujen kertoja, jolloin juttuja piisasi lähes joka kappaleen väliin... itse asiassa jutut pakkaa vieläkin naurattaa, sen varran hauskoja olivat! Esitettävistä kappaleista huokui kauttaaltaan rento esittämisen riemu kun vanhaan Dallape -orkesterin malliin ikään, pitkine intro-osuuksineen, välisoittoineen jne. Siitä minä pidin! Kenttäharmaa hoiti pääosin konsertin reippaammat kappaleet kuten humpat, foksit jne. Annelin osalle jäi puolestaan useita koskettavia ja kauniita laultulkintoja... upeaa!:-)) 

Näin hauskaa ei ole aiemmin ollut..

Monta hienoa ja taidokasta konserttia on tullut vuosien mittaan nähdyksi, mutta tuskin koskaan aiemmin on tullut koettua näin hauskaa konserttia kuten eilen... ja muuten, se ole kovin vähän se! Toisaalta illan konsertista voidaan myös ansaitusti sanoa, "konsertti oli täynnä liikutuksen ja ilon kyyneleitä”! 

Anneli Mattila ja Kenttäharmaan sanavalmis solisti Marko Lyyra

Konsertin ensimmäinen osa…  

Salin kulkuvalojen sammuttua pääsimme vihdoin nauttimaan konsertin annista. Aluksi saimme kuultavaksi kaiuttimista tulleen istrumenttisävelmän ”muistoja pohjolasta” sekä tämän jälkeen tulleen ”Mannerheimin päiväkäskyn”... ja kohta lavalle saapuivat kenttäharmaat. Konsertin aluksi Kenttäharmaa yhtyeen esittämän neljän kappaleen jälkeen saimme myös odottamamme Annelin lavalle. Anneli asteli lavalle sanoisko hyvin määrätietoisesti... riisui lakkinsa sekä selässä olleen rappunsa, jättäen ne lavakorokkeelle rumpujen viereen...

Annelin esittämät kappaleet: ”Karjalan kunnailla”, ”liljankukka”, ”Kirje isältä”, ”Kangastusta” sekä Kenttäharmaan kanssa yhteislauluna ”Suurin onni” sekä ”Terijoen salavien alla”…

Anneli Mattila - "liljankukka"

Kenttäharmaa & Anneli Mattila - "kangastusta"

Kenttäharmaan kappaleet: ”Vöyrin marssi”, ”kirja sieltä jostakin”, ”Karjalan Marjaana”, ”Röhörantaan”, ”Tammerkoski”, ”Pikku Irmeli”, ”Tulipunaruusut” sekä ensimmäisen osan päättänyt ”Äänisen aallot”…

Kenttäharmaa - "Röhö rantaan"

Konsertin toinen osa…

Lavalle ensimmäiseksi saapui tällä kertaa Anneli mukanaan ainoastaan Kenttäharmaa yhyeestä kaksi hanuristia. Toinen osio alkoi todella kauniisti Annelin tulkitsemilla kappaleilla ”Äidin sydän” sekä ”Evakon laulu”… todella kaunista ja koskettavaa kappale tulkintaa Annelilta... salissa tuntui että kaikki muu lähes pysähtyi… wauu! :-))

Annelin esittämät kappaleet: ””Äidin sydän”, ”Evakon laulu”, ”Rantakoivun alla” sekä Kenttäharmaan kanssa yhteislauluna ”Ilta Viipurissa”, ”Takaisin paluu” sekä ”Kodin kynttilät”. Lisäksi Kenttäharmaan ja yleisön yhteislauluna konsertin päätteeksi ”veteraanin iltahuuto”…

Kenttäharmaan kappaleet: ”Raatteentie”, ”Lännen lokari”, ”Viel’ kerran”, ”Kuularuiskulaulu”, ”Heili Karjalasta”, ”Elämää juoksuhaudoissa” sekä ”Eldankajärven jää”…

Ikimuistoinen erilainen konsertti…

Ikimuistoinen äitienpäivä- hyväntekeväisyys konsertti joka jää muistoissa elämään… :-))

Tapsukka kiittää tyylikästä Lotta-tyttö Annelia sekä noita mainioita Kenttäharmaat yhtyeen poikia, kiitos riemukkaasta konsertista ! :-))