"MINNE ANNELI KULJETTAA":
Keikkamatka lähes "susirajalle"…
Kaikki
varmaan muistaa, tai ainakin tietää Katri Helenan vanhan hitti piisin ”minne
tuuli kuljettaa”. Tästä Katri Helenan vanhasta kappaleesta voi, jos ei muuta niin
meitä koskien vääntää nimen muotoon ”minne Anneli kuljettaa”, eikö vain? Tällä
kertaa Anneli kuljetti meitä, ei enempää eikä vähempää kuin aivan tuonne niin
sanotulle ”susirajalle” suomen itäisimpään kolkkaan Ilomantsiin saakka. Matkaa Tapsukalle kertyi jotakuinkin 340 kilometriä suuntaansa, ja
keikkakavereilleni Tarjalle ja Martille vielä reilu satanen lisää, saati tähtisolistimme Anneli jolle
kertyi keikkamatkaa jo jonkin matkaa yli 500 kilometriä suuntaansa…
”Ilomantsiin, - vai sittenkin Lintulaan?”...
Matkaan
suuntasimme vanhalla tutulla kolmihenkisellä porukalla Tarja, Martti sekä allekirjoittanut. Aluksi kokoontuen tutusti Vaajakosken apsilla josta suuntasimme sopivan väljän aikataulun mukaan kohti määränpäätämme Ilomantsia.
Tällä kertaa laitan mukaan myös Annelin sanoisiko suhteellisen
”vaiherikasta” keikkamatkaa aina mennen tullen. "”Aluksi Anneli ehti meitä jo säikäyttää että näinkö illan keikka onkin siirretty Heinävedelle Lintulan Luostariin, no, mutta ei nyt sentään. Hymm... liekö Anneli ottanut tuohon Lintula "suunnitelmaansa" takapakkia ja säikähtänyt kun
ensimmäisenä tulikin Lintulassa vastaan jokin munkki?”" ;-))
Kuva
yllä: Anneli marssimassa kohti Lintulan Nunnaluostaria. - Anneli Mattila Fb > Anneli Lintulan luostarissa, Anneli: ”kyllä, olisin
kyllä varmasti hyvä nunna” ;-)) ;-))
Mendin hilpeänhauska
meininki…
Ilomantsin
keskustassa sijainneessa Mendin Ravintola Baarissa vietettiin Oktoberfest iltaa
kaikkine siihen liittyvine lisukkeineen päivineen illan kohokohdan
ollessa tietenkin tottakait Anneli Mattilan & Recadosin tanssikeikka.
Keikka-aikataulu
oli myös suhteellisen hyvin mallillaan. Recados aloitti kymmeneltä ja Anneli
asteli lavalla yhdeltätoista vetäisten koko ohjelmistonsa yhteen putkeen. Mendinin
keikkailta oli kaikin puolin varsin hilpeä tunnelmainen ja kaikilla tuntui
olevan varsin hauskaa, eikä mitään typeryksiä sattunut mukaan, siitä hyvät pisteet Ilomantsiin!:-))
Ravintolan
valoissa toivomisen varaa…
Toisaalta
jos ja kun paikassa vierailee silloin tällöin jokin tähtiartisti esiintymässä, niin miksi kattoon ei ole hommattu paria kolmea spottia osoittamaan todella mitoiltaan
pientä lavaa kohti. Rahaa oli riittänyt kuitenkin kattoon hankituille muutamalle huomattavasti kalliimmille muutamalle liikkuvalle valaisemaan kaikenlaisia kuvioita tanssiparketille. Oikeestaan mieleen ei muistu toista yhtä pimeää esiintymislavaa kuin jokunen vuosi takaperin
olleessa Järvisydämessä!
Eipä silti pienen lavan vuoksi ei Annelin ja Recadosin omien valojen asentaminen tullut edes kysymykseen. Annelillekin jäi pienen lavan vuoksi
jotain puoli neliötä liikkumatilaa!
Anneli lauteille…
Tapasimme
Annelin jo ennen keikkaa hänen kurkistaessaan tanssisalin puolelle… ”ei voi
olla totta”, tuumasi Anneli rientäen luoksemme ja istahtaen hetkeksi pöytäämme
vaihtamaan viimehetken kuulumiset jne… ja voitte varmaan arvata että hauskaa
juttua ja naurua meillä kyllä piisasi vaikka millä mitalla! :-))
Annelin piisestä voisi mainita aloituskappaleen ”suojaan” jälkeen tulleet järjestyksessään kappaleet ”tanssi päivät, tanssin yöt”, ”ne na na na”, ”koivukuja”, ”minä
rakastan sinua”, ”ilta Skanssissa”, ”rakkauden muistomerkki”, ”sold my soul”, ”stadiin”,
”liian pitkä matka kotiin”, ”hits road jack”, ”hei, sovitaanks näin”, ”mamy
blue”, ”seitsemäs taivas”, ”don’t cry for louie”, ”mustat silmät” sekä sambat ”villi
varsa” ja ”la isla bonita”…
"Rock aroud the clock”…
Keikkaa jatkettiin rokkikappaleilla aluksi Annelin ohjelmistossa uran alkuajoilta saakka yhtä mittaa ollut ja Annelin mukaan Karvialaisittan suomennettuna kappale ”siniset mokkakengät eli blue suede shoes”. Toisena rokki kappaleena kuulimme sitten pitkästä aikaa vanhan kunnon Bill Haleyn ”rock aroud the clock”… kiva hieno veto Annelilta ja bändiltä, mie ainakin tykkäsin! :-))
”Kissako vei
kielen!...
Anneli
jäi miettimään hetkeksi, liekö omissa ajatuksissaan… Anneli tuumasi hetken
päästä nauraen, ”jotain piti sanoa”… heitimme Annelille kommentin, ”kissa vei kielen”,
juu, ”kissa vei kielen”, Anneli toisti ja jatkaen, ”otetaan, nousevan auringon
talo”. Anneli seuraavaksi: ”sitten eka levyn pariin, mikä sinun nimi on”…
Tämän
jälkeen palattiin jälleen rokkikappaleiden pariin, Annelin tuskin pysyessä
nahoissaan sen verran meno näytti kyllä hurjalta! Rokkikappaleina kuulimme Annelin revittämänä ”great balls of
fire” sekä uuden kappaleen loppuosan saaneen ”saappaat ampuu
lujaa”…
Hetken päästä Anneli palasi encore kappaleelle, ”tää on mun paikka”… encorena kuulimme mainion Beatles piisin ”i saw her
standing there”… Wauu, olipas kiva keikka jälleen. Ja jälleen voi hyvällä "omallatunnolla" sanoa että tästäkin keikasta jäi paljon jälkipolvelle
kerrottavaa! :-))
Jerusalemiin…
Tuolla
tarinan alussa mainitsin että kerron myös Annelin keikkamatkasta mennen tullen. Eli näin tarinan lopuksi, Annelimme ehti tulomatkalla ”poiketa” Jerusalemissa, tai
ainakin siinä Jerusalemi viitan vieressä poseeraten… :-))
Kuva
yllä: Anneli Fb > ”Kiitos Ilomantsi!! Aivan loisto yleisö!" :-)) "Nyt
alkoi kotimatka. Itämaan tietäjien jäljillä” :D…
Kiitos Annelille kuvista!
Loppu kotimatkasta mentiinkin peräkanaa "ässän" perässä (S-kirjain on lyhenne saksan sanasta Sonderklasse, joka tarkoittaa suomeksi "omassa luokassaan"!) :-)) ...suorastaan upean superkuun valaistessa syksyistä maantie maisemaa, - että sillee Tapsukka myös kiittää! :-))
Loppu kotimatkasta mentiinkin peräkanaa "ässän" perässä (S-kirjain on lyhenne saksan sanasta Sonderklasse, joka tarkoittaa suomeksi "omassa luokassaan"!) :-)) ...suorastaan upean superkuun valaistessa syksyistä maantie maisemaa, - että sillee Tapsukka myös kiittää! :-))