Kasinon juhannua 2012...
Tarinan aluksi hivenen Kasinon keikka historiaa... Maaningan Kasino on käynyt vuosien saatossa tanssipaikkana varsin tutuksi. Kasinon ensimmäisen keikan ollessa jo tuolta yhdeksän vuoden takaa heinäkuussa 2006. Tämän jälkeen aina kun Anneli on ollut kasiolla olen ollut tottakai myös itse paikalla, kuten viime lauantiaina.
Palataan hetkeksi Annelin keikalle kasinolle tuonne kolmen vuoden taakse juhannusaattoon 2012. Myös tämä Annelin keikka on edelleen varsin tuoreessa muistissa. Yhtenä päällimäissenä mainion keikan lisäksi muistuu sieltä mieleen muun muassa aattoillan ennätyssuuri yleisömäärä joka oli kerrotun mukaan Kasinon kaikkien aikojen yleisöennätys. Kuvien alla olevasta linkistä pääse vielä muistelemaan kokonaisuudessa tuota edellä mainittua juhannusaaton keikkaa tuolta kolmen vuoden takaa…
Palataan hetkeksi Annelin keikalle kasinolle tuonne kolmen vuoden taakse juhannusaattoon 2012. Myös tämä Annelin keikka on edelleen varsin tuoreessa muistissa. Yhtenä päällimäissenä mainion keikan lisäksi muistuu sieltä mieleen muun muassa aattoillan ennätyssuuri yleisömäärä joka oli kerrotun mukaan Kasinon kaikkien aikojen yleisöennätys. Kuvien alla olevasta linkistä pääse vielä muistelemaan kokonaisuudessa tuota edellä mainittua juhannusaaton keikkaa tuolta kolmen vuoden takaa…
Kuvat vuoden 2012 juhannusaatolta. Ylin kuva: Sofia Mattila |
Kimpassa jälleen matkaan...
Palatkaamme viime lauantaihin. Olimme
jälleen kimpassa liikkeellä. Itse olin rientänyt Palokan Apsille josta jatkoimme
matkaa tällä kertaa nelistään. Keikkaystävieni Tarjan ja Martin lisäksi mukaan
oli saatu heidän harmonikan kanssa pikku tanssiorkesterin mukana keikkaileva naapurinsa Antti. Pieni yllätys oli tosin matkalla kun nelostieltä Maaningan suuntaan
johtava sinientie oli laitettu remonttiin joten joudumme välillä koukaamaan joitainkin pienempiä lähinnä ”kinttupolkuja” muistuttavia kiertoteitä myöten taksiein siniselle tielle ja kohti Maaninkaa...
Perillä Kasinolla…
Olimme kaikesta kiertoteistä huolimatta Kasinolla jo hyvissä ajoin hivenen kahdeksan jälkeen. Recados aloitti oman
osuutensa puoliyhdeksältä. Meidän oman suosikkimme Annelin saimme lavalle Recadosin
kahden setin jälkeen puoliyheltätoista. Anneli oli pukeutunut illan keikkaan tummaan lähes mustaan ja kullan väreillä koristeltuun kesäiseen mekkoon, mutta kuinka ollakaan hänen kipaistessa lavalle, oli kengät jääneet jonnekkin takahuoneeseen... Annelin mukaan ei kuulemma ennättänyt kenkiä jalkaan
laittaa kun tuli niin kiire lavalle!!! ;-))
Annelin aloituskappaleena kuulimme tällä kertaa vanhan Vaya Con Dios hitin ”ne na na
na” jonka jäljestä Anneli muisti jälleen Tapsukkaa osoittaen seuraavan
kappaleensa ”mustat silmät” Tapsukalle. Kiitos Anneli! :-)) :-))
Humppamies Viitasaarelta...
Keikkaa
jatkettiin kappaleilla ”rakkauden muistomerkki”, ”laivat”, ”villi varsa” sekä
Madonnan ”la isla bonita”. Seuraavana oli humppa kappaleiden vuoro. Anneli: ”mennään heti
humpat perään”, Annelin samalla kääntyen rumpali Pertin puoleen ja jatkaen edelleen…
”tää meidän rumpali on naapuri pitäjästä Viitasaarelta, Pertti on oikea
humppamies, hän on kertonut että joka kerta se pitää mainita että hän on
Viitasaarelta!” No sehän tuli sitten myös tälläkin kertaaa kerrottua… hyvä Pertti, hyvä Anneli! Humppakappaleina
kuulimme ekaksi ”kaksi kolpakkoa” sekä toisena humppana ”autotyttö”…
Humppakappaleiden jälkeen olivat vuorossa rumbat ”tahdo tietää en” sekä “besame muсho”, jonka jälkeen kuulimme Annelin ja Jarkon duettokappaleen ”hits road jack”. Annelin ensimmäisen setin päätteeksi saimme kuultavaksi varsin
mainion vedon vanhasta tutusta kappaleesta ”jambalaya”, ja voi että sentään, kappaleen vauhti kiihtyy vaan kerta kerran jälkeen aina vauhdikkaammaksi... ja sooloa piisaa soolon perään. Siitä me pidämme!
:-))
Mikko sai kovat kehut…
Matkaseuranamme
ollut hanuristi oli kertonut keikan jälkeen, kehuen samalla Annelia ja koko keikkaa
kaiken kaikkiaan. Jos oikein olen ymmärtänyt yksi hänen suurin huomio oli kiinnittynyt kitaristiimme Mikkoon, hänen kertoessa jotakuinkin, ”ennätin kuulla kaksi piisiä
Mikon soittoa, ja täytyy kyllä sanoa että noin hyviä kitaristeja suomesta ei montaa kyllä löydy”! :-))
”Onni jonka annoin
pois”…
Anneli kipaisi toiselle setilleen. Heti lavalle saavuttuaan hänen vilkaistessa jalkohinsa ja kehaisten ”olen kasvanu
kymmenen senttiä kun muistin ottaa kengät jalkaan"! ;-))
Toisen setin aluksi saimme kuultavaksi kappaleparin ”kuolleet lehdet” sekä viimeaikoina ohjelmistoon saadun ”onni jonka annoin pois”. Voi että sentään, ”onni jonka annoin pois” kappale oli juuri kuin Annelille tehty, niin hyvin piisi sopi Annelin tummalle kauniille äänelle. Ja tämän lisäksi kappaleen sovitus oli juuri sopivasti jazzahtava… hieno veto Annelilta kuin Recados orkesterilta… wauu! :-))
Toisen setin aluksi saimme kuultavaksi kappaleparin ”kuolleet lehdet” sekä viimeaikoina ohjelmistoon saadun ”onni jonka annoin pois”. Voi että sentään, ”onni jonka annoin pois” kappale oli juuri kuin Annelille tehty, niin hyvin piisi sopi Annelin tummalle kauniille äänelle. Ja tämän lisäksi kappaleen sovitus oli juuri sopivasti jazzahtava… hieno veto Annelilta kuin Recados orkesterilta… wauu! :-))
”Seuraavaksi
mennään kymmenen vuoden taakse kappaleeseen tanssin päivät tanssin yöt”,
esitteli Anneli seuraavaa tulevaa kappalettaan. Tämän jälkeen seurasivat kappleet
järjestyksessä ”liian pitkä matka kotiin”, tangot ”kriminal tango sekä ”soi
maininki hiljainen”, sekä edelleen Annelin pitkäaikainen kestosuosikki kappale ”don’t
cry for louie” sekä kappale “koivukuja”…
Vuoroon
tuli illan toinen Annelin ja Jarkon duetto kappale ”mä lähden stadiin”, jossa kivaa menoa piisasi jälleen vaikka millä mitalla, sekä edelleen kappaleet ”suojaan”,
”seitsemäs taivas” sekä ”mikä sun nimi on” joka päätti samalla Anneli toisen setin…
"Tossut vain jää"...
Annelin
palatessa lavalle Encore kappaleelleen hän tuumasi aluksi jotenkin tähän tyyliin, ”sitä
vois laulaa vaikka puolikolmeen saakka”... bändin pojat siinä vähän
toppuuttelivat ja lähinnä pyörittelivät päätään Annelin heitolle, että ei kai nyt sentään!
Mutta siitäkös Anneli innostui lisää jatkaen edelleen, ”pojat meinas jo
lähtee... mutta minähän olen siihen jo tottunut että pojat aina lähtee, tossut
vain jää”… heitti Anneli vielä lisää itseirooniseen sävyynsä… Anneli edelleen aivan naurunsekaisesi, ”nyt minua rupesi
kyllä punastuttamaan”, samalla hänen huiskutellessa käsillään kasvoja edessä, että huh
huh… ”ruvetkaa nyt pojat äkkiä jo soittamaan!" Kuten
olen jo monesti aiemminkin todennut Anneli on Anneli, ja lähes aina jotain pientä
veitikkaa silmäkulmassa! ;-)) ;-))
Annelin ensimmäisellä Encore vedoilla kuulimme
kappaleet ”ihoissa on virtaa” sekä ”great balls of fire”... Anneli poistui lavalta toivottaen hyvää kesän jatkoa yleisölleen...
”Tätä minä jo
toivoin”… ;-))
"Näin helpolla" ei Annelia vielä päästetty. Annelin jo poistuttua takahuoneen puolelle tanssikansa taputti edelleen innoissaan toivoen
Annelin vielä palaavan lavalle… Ja tulihan se Anneli vielä sieltä. Heti lavalle saapuessaan hän virkkoi tuttuun hauskaan tyyliinsä, ”tätä minä jo toivoin”! Toisella encore kerralla mentiin vähän rauhallisemmin, aluksi kappaleella "vihreät niityt" sekä Annelin
osalta illan viimeiseksi ja samalla reilusti yli tunnin mittaiseksi ennättäneen
toisen setin päätteeksi kappale ”nousevan auringon talo”… olipas muuten
jälleen Annelilta huippu keikka!
Kuten aina Maaningan keikalta
palatessa poikkesimme tapamme mukaan Viitasaaren Aspilla. Ennätimme siinä juuri ja juuri nauttia
kahvit ja rientää ulos kun paikalle saapui Anneli Jarkon kanssa. Ennätimme siinä
vielä ennen matkan jatkamista vaihtamaan muutaman sanasen Annelin kanssa, missä
mennään ja miten on matka sujunut, ja tietysti kuin pisteenä iin päällä saimme tottahan toki myös ne Annelin lämpimät lähtöhalit toistamiseen! :-))
Tapsukka kiittää ikuista suosikkiaan Annelia kivasta keikasta! :-))
Aina ei mene kuin Strömsössä…
Heti
kotiin tullessa huomasin että minulta oli jäänyt Tarjan ja Martin autoon pieni
nahkainen luottokorttien kokoinen kotelo jossa olen säilyttänyt ajokortin kuten muutaman muunkin muovikortin, pankkikortit jne. Siinä ei auttanut kuin lähteä
seuraavana päivänä noutamaan korttikotelo aina Juupajoelta saakka. Mitä nyt pieni lähes 300 kilometrin lenkki tuli tehtyä, mutta näitähän välillä sattuu… aina ei mene kuin Strömsössä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti